Nuuksio Salmen ulkoilualue...  Olin jo pitkään siellä vieraillessani miettinyt onkö täällä muuta. On paljonkin. Nyt tiedän sen. Olimme päättäneet ystäväni Marjan kanssa tehdä sieniretken.Vapaa viikonloppu löytyi. Lapset saatiin hoitoon. Ei kun ylös, ulos ja lenkille. Sää oli syksyisen kaunis, + 13. Kuskiksi lähti Repa, matka taittui mukavasti. Vanhaa Porintietä ajaessamme Repan auto alkaa piiputtaa.. Mitä ihmettä! Tähänkö retki päättyy? Ei, sanon minä. Auto tiensivuun ja Repa korjaamaan sitä. Vanhaporintie-Rajamäentie lukee tienviitassa, risteys. Pieni idyllinen hiekkatie josta metsää näkyy jo. Tässä vaiheessa emme luovuta, metsä mikä metsä, kyllä sieltä sieniä täytyy löytyä, vaikka emme ole siellä koskaan olleetkaan.

Vanha Porintie ja tuohikengäntien risteys, jalkamatka laavulta takaisin porintielle

Vajaan kilometrin päästä tie muuttuu kapeammaksi, poluksi ja eteen tulee lampi. Pieni idyllinen erämaalampi. Sienikoriin on jo kertynyt runsaasti tatteja, ihanaa. No, muuttuihan tämä hyväksi, totean. Jatkamme kävelyä ja ohitamme tyhjän mökin. Maasto on pääosin kallioista kangasmetsää, kuin Nuuksion järviylänkö. Kalllio laskeutuu alas suolle ja jälleen uusi erämaalampi. Onneksi on vaelluskengät jalassa, suolla on oja. Vantaanjoen vesisistö, vitsailee Marja. Nousemme ylös polkua. Mitä ihmettä, lammen pohjoispuolella on laavu ja metsätie, joka päättyy laavulle. Kuuluu kenties jollekin lippukunnalle. Näyttää hylätyltä. Sääli. Laavullahan voisi vaikka yöpyä. Nuuksio laavu, vitsailee Marja. Paikalla ei ole ristinsielua. Aivan ihana hiljaisuus.Upea paikka.

                                                 Pihkalammen Laavu

Juomme termospullo kahvit, istahdamme metsätielle, radiossa laulaa Katri Helena. Metsätien päästä löytyy suppilovahveroita. Vajaa puolituntia ja sienikorimme on täynnä. Kannatti tulla. Päätämme lähteä takaisin, pian kuitenkin huomaamme suuntavaiston pettäneen ja olemme eksyneet. Marja päättää kävellä metsätietä, kyllä se johonkin vie.
 

                   Pihkalampi - pohjoinen, lännetstä itään katsottuna

     Pihkalampi - pohjoinen, kalliolta katsottuna. Kaakosta luoteeseen.

Pari kilometriä ja edessä on tienviitta, Tuohikengäntie, Vanha Porintie, risteys. Sinne pääsee siis autolla, Marja huokaa. Niin, mutta mehän lähdimme kävelyretkelle, totean. Onneksi valtatie löytyi. Huokaisen helpotuksesta. Istumme bussipysäkille. Tänne tulee bussi 346, näköjään 5 kertaa päivässä.

Kotona katson karttaa, Pihkalammet. Vihdin Kirkonkylälle on matkaa 18 km ja Helsinkiin 35 km. Marja soitti ja kertoi että reitti 2000 menee siellä puolikilometriä metsätieltä pohjoiseen. No, eksyttiin mutta löydettiin pois.

                                        Pihkalammen laavu nuotio paikka

Sieniä kyllä tuli runsaasti. Helppokulkuista ja upeaa maastoa. Oikein onnistunut retki.
Jaa, että pihkalammen laavu... kuin nuuksio laavu... liito-oravan metsä...

Pihkalammenlaavun ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit   N 6693280  E 365506
 

      Metsätietä pihkalammen laavulle

             Syksyn sienisatoa

Tasokoordinaatit Reitti 2000 - Puropolku N 6693735  E 366090

Pihkalammen laavun ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit N 6693280  E 365506

 

Reitti 2000 kulkee lähellä laavua. Patikoimalla ja suunnistamalla saattaa löytää. Patikkaretkeläiset varmaan tietävät, kenties löytävät. Ihmisasutusta välttäen. Silloin rauha säilyy.

 

Metsäpolku jolle eksyimme. Vanha Porintie 411 - Metsäpolku. Sieltä edelleen laavulle. Matkaa kertyi 1, 1 km. Metsäpolku merkitty sinisellä. Paikalle pääsee bussilla 346.

Vanha Porintie 411 ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit.

N 6692920  E 364633. Sieltä polku laavulle.

Patikoimalla ja suunistamalla  Vanhalta Porintieltä saattaa löytää. Asutusta välttäen, saa olla rauhassa. Matkaa kertyi siinä 3,5 km. Ihan hyvä päivä. Sellainen sieniretki.